totta puhuen kävelen pitkin pitkää hiekka rantaa aivan yksin valutetut kyyneleet ja tuska ovat kadonneett onko tämä totta?hetkellinen onni juoksen juoksen juoksen nyt tajuan että ei tämä ole onnea vaan sitä kuinka onneton olen itken itken itken koko kesän edestä onko elämä sittenkään sama ilman sinua? miksi junnaan vielläkin paikoillani? nousen tuulen pieni vire niin kaukainen kaipuu todellisuuteen onko mitään mistä voisin ottaa kiinni ja vetää itseni pinnalle? juoksen pois en jaksa enää en haluakkaan joten menen juoksen mereen vesi on sameaa mutta silti niin tuttua edes jtn mikä on aina eikä jätä kaadun ei sillä väliä en jaksa enää pyristellä uppoan kauniimpaan mailmaan kauneimpaan koskaan onko millään enää väliä? ei ole.. ihmeen kaupalla olen rannalla ja voin hengittää voin taas vain itkeä tuska ei helpota olisin voinut uskoa niihin sanoihini jotka sanoin älä välitä niin et satuta itseäsi älä rakasta niin et itke en ymmärrä miksi taas katoan.... juoksen takaisin mereen meren syliin rakkaasen pinnalle en enää nouse enkä nuossut rakastan teitä mut mun pitäis vaan mennä   

tää on niin totta tälä hetkellä mmulla ei mee nii hyvin kuin hymy tyttö imagoni sen kertoo tietääkä kukaan mun tunteista oikeesti? en usko <3